Ulla Kurkkion muistolle

Siskomme Ulla

Ulla syntyi 27.3.1948 Alli ja Eelis Jolman perheen kolmantena lapsena Tuomon ja Tuulan pikkusiskoksi. Isä Eelis kuoli seuraavan vuoden elokuussa, joten Ullalle ei jäänyt muistoja isästä. Äidin avioiduttua Erkki Mäkikyrön kanssa, Ulla sai vielä Kimmo-veljen ja Pirjo-siskon.
Lapsuuden kuvissa Ulla on hymyilevä pieni tyttö. Anneli-serkku oli Ullaa yhdeksän päivää vanhempi, joten he olivat yhdessä lapsuuden leikeissä. Jouluaattoja vietimme yhdessä Hannu-sedän perheen, Aino- ja Elina-tädin ja Paulus-isoisän kanssa.

1950 luvun loppupuolella tuli televisio Pelloonkin. Ullan lapsuuden leikkikaverin Mäkituomaan Ullan kotiin hankittiin televisio aikaisemmin kuin meille. Kävimme Ullan kanssa Mäkituomaalla katsomassa televisiota. Meistä oli suuri ihme, että televisiosta äänen lisäksi näkyi kuvia. Varttuessamme kiersimme elokuussa naapurien lasten kanssa aamuisin vadelmia keräämässä ympäri Kylävaaraa. Äiti keitti niistä hilloa. Ulla ei tykännyt vadelmista, koska niissä saattoi olla toukkia.

Eräs vahva pelko Ullalle olivat hiiret. Meidän makuuhuoneen seinien välissä täytteissä hiiret saattoivat juosta öisin. Tämä pelko säilyi läpi elämän ja saattoi olla yksi syy siihen, että Ulla valitsi polttohautauksen. Heinätöissä niityllä haravoimme ojien reunoilta heinät, jotka Tuomo oli viikatteella niittänyt. Olimme myös heinäkasan päällä polkijoina, kun heiniä ajettiin latoon. Tuula kävi lukion Torniossa ja Kimmon kertoman mukaan Ulla oli vähän katkera siitä, että hän joutui tekemään kotitöitä enemmän kuin Tuula.

Poikaystävä Markku otti tämän kuvan Ullasta v. 1966.

Ulla kävi keskikoulun ja lukion Pellossa ja kirjoitti ylioppilaaksi 1967. Myös Markku kävi lukion Pellossa ja asui meillä lukioaikana. He olivat samalla luokalla ja niin he löysivät tien toistensa sydämiin. Markku meni Ouluun opiskelemaan suomenkieltä ja Ulla kävi siellä talouskoulun, joka osoittautuikin hänelle aivan oikeaksi valinnaksi myöhempää työuraa ajatellen. Ulla kävi myös konekirjoituskoulun ja muun muassa puhtaaksikirjoitti Tuulan matematiikan gradun.


Ulla ja Markku vihittiin 20.4.1969. Opiskelujen jälkeen Ulla ja Markku tulivat Äkäslompoloon Markun vanhempien Anjan ja Eevertin matkailuyritykseen töihin. Ulla työskenteli keittiössä ruuanlaittajana ja hänestä kehittyikin taitava kokki. Syyskuussa 1972 syntyi Pasi ja näin Ullasta tuli huolehtiva äiti.

Ullan ja Markun vihkikuva 1969.

Ulla ja poikansa Pasi linja-autossa v. 1975

Vuonna 1980 tapahtui sukupolven vaihdos. Ulla ja Markku ottivat vastuulleen koko yrityksen ja alkoivat laajentaa ja ajanmukaistaa yritystä, kymmenen vuoden kuluessa rakennettiin mökkikylä ja hotelli. 1990-luvun lopulla Ullan elämässä tapahtui merkittäviä muutoksia. Yrityksen ohjaksiin tuli kolmas sukupolvi, Pasi ja hänen vaimonsa Jaana, ja Ulla jäi vapaalle. Lisäksi Ulla ja Markku halusivat kumpikin tahollaan katsoa, mitä elämä heille vielä tarjoaisi ja erosivat keväällä 1999. Ulla jäi asumaan heidän kotiinsa ja Markku rakensi uuden talon.

Markkua ja Ullaa haastateltiin yrittäjinä 14.1.1985 (kuva Timo Luoto?)

Samana vuonna 1999 syntyi Jaanan ja Pasin ensimmäinen lapsi, Vertti. Ulla-ämmin lastenlasten lukumäärä kasvoi vielä kahdella, kun vuonna 2001 syntyi Eelis ja vuonna 2005 Akseli. Lastenlapset olivat Ullan erityinen ilonaihe. Hän sai samassa pihapiirissä asuessaan seurata heidän kasvuaan. Sesonkiaikoina hän laittoi heille päivällisen. Ullan kertoman mukaan Vertti on hyvä delegoimaan tehtäviä, Eelis on aulis auttaja ja hiljaisen Akselin ensimmäinen kysymys syömään tullessaan oli ollut, että onko ämmillä kahvi jo tulossa.


Ulla oli hyvin aikaansa seuraava. Aamulla hän selasi ensitöikseen Aamutelevision ja tekstitelevision. Uutiset, dokumentit ja urheilutapahtumista etenkin hiihto ja ampumahiihto kiinnostivat häntä. Ulla hoiti kuntoaan viime vuosina kävelylenkeillä aina silloin, kun sydän sen salli. Lähes vuoden välein tehdyt viisi pallolaajennusta toivat välillä taukoa lenkkeilyyn. Elokuisilla lenkeillään hän poimi vadelmia – toukista huolimatta. Oman ruokansa suhteen hän oli erityisen tarkka. Rasvaa ja sokeria piti olla vähän. Ullalla oli tiivis ystävien joukko, muun muassa Ulla Mäkituomas, Heli, Eija, Marjatta, Erja ja Rudi. He tapasivat usein toisiaan. Ulla teki ulkomaanmatkoja ja jopa yhden risteilymatkankin. Viime vuosina pidimme useampia sisarustapaamisia Ullan luona, jolloin saimme nauttia runsain mitoin hänen vieraanvaraisuudestaan. Ulla oli hyvin auttavainen, tarvittaessa hän oli tukena sekä ystäville että meille sisaruksille.

Ulla keväällä 1984

Ulla tuli vapun edellä keltaisuuden takia Rovaniemelle tutkituttamaan sappea. 26.4.2018 tuli pysäyttävä tieto hänen sairaudestaan ja siitä alkoi lähes seitsemän kuukauden matka toivon ja epätoivon vaihdellessa. Elokuussa me sisarukset olimme viimeisen kerran yhdessä Äkäslompolossa hänen 70-vuotisjuhlansa merkeissä. Silloin hänen vointinsa oli vielä kohtuullinen. Hän istui olohuoneessa lepotuolissa ja osallistui keskusteluun. Siitä olohuoneen ikkunasta hän oli kesän ajan voinut seurata Seitapirtin lisärakennuksen rakentamista. Hän oli varmaan mielissään nähdessään yrityksen laajenevan.

Rovaniemen sairaalaan hän antoi yhdyshenkilöksi Jaanan. Kun lääkäri oli kysynyt, että kuka tämä Jaana on, Ulla oli sanonut hänen olevan hänen miniänsä ja olevan niin rohkea, että soittaa vaikka presidentille. Koko sairauden ajan Ullan ystävät pitivät häneen yhteyttä ja kävivät häntä tervehtimässä. Heli ja Mäkituomaan Ulla olivat häntä jopa hoitamassa. Pasi, Jaana ja Mäkituomaan Ulla olivat läsnä Kolarin terveyskeskuksessa 21.11.2018, kun Ulla nukkui rauhallisesti ikiuneen.
"Uskollisuutta on olla ystävä loppuun asti." Tämän Mäkituomaan Ulla toteutti pukemalla vielä Ullan viimeiselle matkalle. Jos Ulla jäi pienokaisena vähälle isän sylistä, nyt hän on päässyt äidin ja isän viereen lepoon.

Vaikka nyt on päällimmäisenä mielessä Ullan urhea taistelu sairauden aikana, haluamme muistaa hänet hänen valoisasta, energisestä ja iloisesta olemuksesta, hänen sanoistaan ja tekemisistään, jotka jäävät elämään. M Lindgvistin sanoin "Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä, jotka ovat meitä rakastaneet."

Ulla-sisko, elät ajatuksissamme, sydämissämme ja muistoissamme.

Kaivaten sisaruksesi Tuomo, Tuula, Kimmo ja Pirjo